Historia

Runosmäen Lämpö Oy:n yhtiöjärjestys on hyväksytty 28.9.1970 ja merkitty kaupparekisteriin 15.1.1971. Yhtiön toimialana on ollut kiinteistönhoitoalan palvelujen sekä asumiseen liittyvien palvelujen tuottaminen ja myynti. Yhtiön omistavat Runosmäen alueen asunto- ja kiinteistöyhtiöt sekä Turun kaupunki.

Yrityksen ovat perustaneet rakennusliikkeet Urakoitsijat Oy ja Rakennus Oy, jotka myös ovat rakentaneet Runosmäen alueen talot ja liikekiinteistöt vuosina 1970 – 1980. Ensimmäiset talot ovat valmistuneet jo vuonna 1969, mutta koko taloyhtiö valmistui ja luovutettiin osakkaille vuonna 1970. Rakennusliikkeiden nimet ovat myös aikojen saatossa muuttuneet Hartela Urakoitsijat Oy:ksi ja Rakennus Oy Rakennus-Ruola Oy:ksi.

Henkilökuntana palkattiin varmaan ensin isännöitsijä Kalle Lehto, joka tuli toukokuussa 1972 yhtiön palvelukseen. Hän toimi aluksi yhdessä rakennusaikaisen isännöitsijä Seppo Saarron kanssa, joka oli Urakoitsijat Oy:n toimitusjohtaja. Ensimmäisinä huoltomiehinä/talonmiehinä olivat Mauno Raja-Alho ja Mikko Kulmala sekä lämpökeskuksenhoitajana Pekka Lehtiranta.  Päivystys kuului huoltomiehille, jotka silloin tulivat Runosmäen Lämpö Oy:n palvelukseen.  Rakennus Oy:n rakentamissa ensimmäisissä taloissa oli silloin alakerran yksi huoneisto varattu talonmiehen asunnoksi, joissa silloiset huoltomiehet asuivat.  Aluksi huoltomiehet ottivat vastaan asukkaita omissa asunnoissaan. He hoitivat taloyhtiön saunamaksuja ja ovenavauksia. Tästä heille maksettiin erikorvaus, joka oli mainittu silloisissa työehtosopimuksissa.

Siivoojia palkattiin tarpeen mukaan. He hoitivat itsenäisesti taloyhtiön yleiset tilat. Heille maksettiin siivouksesta korvaus kiinteistöyhdistyksen laskeman pisteytyksen ja työehtosopimuksen mukaan. He hoitivat erisuuruisia alueita, mistä myöhemmin tuli myös ongelmia.

Lämpökeskus Munterinkatu 8 oli ensimmäinen Runosmäen Lämpö Oy:n rakennus, johon myös toimisto valmistui. Lämpökeskusrakennus valmistui osaksi jo vuonna 1972, mutta toimistotiloihin muutettiin vasta maaliskuussa 1973. Aluksi toimistona oli siirrettävä parakkirakennus, joka oli lämpökeskuksen vieressä.

Itse tulin taloon vuoden 1973 alussa. Olimme aluksi Kalle Lehdon kanssa kahden siinä parakki rakennuksessa, mutta maaliskuussa pääsimme muuttamaan lämpökeskuksen toimistotiloihin.

Taloja valmistui koko ajan lisää ja myös henkilökuntaa palkattiin lisää töiden lisääntyessä. Toimistotilaa tarvittiin lisää, jotta huoltomiehille ja siivoojille saatiin sosiaalitiloja. Toimisto muutti Signalistinkatu 17, josta As Oy Nunnnamutkalta vuokrattiin toimistotilat yhtiön A-rapun alakerran varastohuoneista. Toimitusjohtajana toimi silloin Esko Hakala. Toinen lämpökeskus Stoltinkadulle myös valmistui. Pekka Lehtiranta hoiti näitä kahta lämpökeskusta. Munterinkadulle valmistui uusi huoltohalli, johon saatiin traktorit ja tarvikevarasto. Lämpökeskuksen alakerrassa ollut autojen pesuhalli muutettiin varastotilaksi.  Alueen laajentuessa Signalistinkadun toimitilat tulivat ahtaiksi, joten etsittiin uusi toimistotila. Tämä tila löytyi As Oy Stoltinhovista, Stotinkatu 7. Sieltä ostettiin kolme asuntohuoneistoa alakerrasta, jotka yhdistettiin yhdeksi toimitilaksi. Hannu Ikonen oli silloin toimitusjohtajana.

1990 luvun alussa alkoivat muutokset. Tuli yleinen lama koko maahan ja huoltosopimuksia haluttiin kilpailuttaa, jotta saataisiin kustannuksia alas. Huoltosopimukset olivat Runosmäen Lämpö Oy:n alkuperäisiä sopimuksia ja niissä oli pitkät irtisanomisajat. Niitä haluttiin muuttaa.  Alkujaan esim. lämmitys perustui Insinööritoimisto Rosbergin laskelmiin eikä todelliseen kulutukseen. Runosmäen Lämpö Oy halusi laskea kustannuksiaan. Kaksi lämpökeskusta päätettiin yhdistää ja niiden välille rakennettiin yhdysputki, jolloin Munterinkadun lämpökeskus voitiin sulkea. Rakennuksen lämpökeskuspuoli purettiin.  Aloitettiin huoltosopimusten uusiminen ajanmukaisemmaksi.

Kustannuksia haluttiin vielä alemmaksi ja pyydettiin tarjouksia lämpökeskuksen hoidosta Turku Energialta ja Neste Lämpö Oy:ltä. Nämä kaksi vaihtoehtoa olivat edullisempia kuin oman toiminnan jatkaminen. Putkisto haluttiin kuitenkin pitää vielä Runosmäen Lämmön hallinnassa. Edullisin tarjous saatiin Neste Lämpö Oy:ltä. Pekka Lehtiranta toimenkuva muutettiin ja hän toimi teknisenä henkilönä lämpöverkostonhoitajana sekä Runosmäen Lämmön ja Neste Lämpö Oy:n yhteyshenkilönä.

Runosmäen Lämmön alkuvaiheessa henkilökunta oli paljon yhteistyössä. Meillä oli esim. huviyhdistys, joka järjesti erilaista toimintaa henkilökunnalle ja myös taloyhtiön edustajille. Joulujuhlia, laivamatkoja ja saunailtoja järjestettiin. Lapsille oli hiihtokilpailuja ja koko perhe otettiin mukaan huviyhdistyksen järjestämiin tilaisuuksiin. Huviyhdistyksessä oli mm. valokuvauskerho ja tikkakerho. Lentopallon pelaaminen oli yhteinen harrastus. Sitä varten vuokrattiin Turun kaupungilta Runosmäen koululta sali. Kesällä pelattiin lentopalloa ulkokentillä. Käytiin myös eri kiinteistöalan lentopalloturnauksissa. Lentopallon harrastus loppui kun Turun kaupunki nosti salin vuokraa. Eikä rahaa enää huviyhdistyksellä riittänyt siihen. Myös huoltoyhtiöiden väliset 10-ottelut kilpailut olivat tapahtumia, jotka keräsivät henkilökuntaa yhteen.

Runosmäen Lämpö Oy kasvoi koko ajan ja henkilökuntaa lisättiin. Talossa oli jo huoltomestari, huoltotyönjohto, siivoustyönjohtaja, toimistopäällikkö, toimitusjohtaja ja huolto-, siivous- toimistohenkilökunta.  Alueen talo- ja kiinteistöyhtiöillä oli jokaisella omat isännöitsijät, jotka hoitivat vaihtelevasti isännöitsijätehtäviä. Asuntoyhtiöiden isännöitsijät olivat ns. paikallisisännöitsijöitä. He hoitivat taloyhtiöiden hallituksen- sekä yhtiökokoukset myös järjestyshäiriöt ja muut kiinteistönhoitoon liittyvät asiat hoidettiin yhteistyössä Runosmäen Lämpö Oy:n henkilökunnan kanssa.

Runosmäen alueelle tehtiin kaapelityönä yhteisantenniverkosto, joka kattoi melkein kaikki taloyhtiöt. Turun kaapelitelevisio tuli alueen osakasyhtiöille mahdolliseksi vaihtoehdoksi televisiotuotannolle.

Aluksi kirjanpito-, vuokravalvonta, palkanlaskenta ja laskutus tehtiin käsityönä. Sitten saatiin Nixdorfin iso tietokoneyksikkö Signalistinkadun toimistoon ja ne siirtyivät tietokoneelle. Sauna- ja pesutupalaskutus oli siirtynyt huoltomiehiltä pois ja se hoidettiin nyt toimistolta käsin. Sitä varten jouduttiin palkkaamaan uusi henkilö toimistoon.

Runosmäen Lämpö Oy:n kustannukset nousivat koko ajan ja taloyhtiöt olivat tyytymättömiä Runosmäen Lämpö Oy:n palvelusten hintoihin, joita jouduttiin nostamaan kun henkilökuntaa lisättiin. Taloyhtiöt alkoivat sanomaan huoltosopimuksiaan irti. Henkilökuntaa jouduttiin tämän johdosta lomauttamaan ja kun tilanne ei korjaantunut, niin toimitusjohtaja joutui eroamaan.  Hallitus pyysi silloin minua jatkamaan toimitusjohtajan tehtäviä niin kauan kunnes saadaan uusi toimitusjohtaja.

Henkilökunta väheni 45 henkilöstä 22 henkilöön.  Toimenkuvia muutettiin. Huoltomiehille ja siivoojille annettiin omat vastuualueet eikä varsinaista työnjohtoa ollut lainkaan vaan jokainen vastasi oman työnsä tuloksesta ja laadusta. Toimeen jäivät huoltomiehet, siivoojat, huoltomiesten ja siivoojien ns. 10 sekä toimistohenkilökunta ja toimitusjohtaja. Lomautetut henkilöt osaksi irtisanottiin.

Tilanne vakiintui ja määrätietoisen työn myötä osa yhtiöistä palasi Runosmäen Lämpöön  takaisin. Tätä edesauttoi myös se, että hintataso pystyttiin pitämään vakiona ja jopa alentamaan. Tärkein asia oli kuitenkin luottamuksen saavuttaminen Runosmäen Lämmön toimivan johdon ja taloyhtiöiden välille. Jatkossa myös henkilökuntaa voitiin palkata lisää.

Toimiston muutto Munterinkadulle haluttiin toteuttaa ja sitä varten lämpökeskuksen vanhat tilat kunnostettiin uudeksi toimistotilaksi. Samalla myös kunnostettiin koko rakennusta. Kolme osakehuoneistoa As Oy Stoltinhovista myytiin uusille osakkaille.  Vanha öljysäiliön tila Munterinkadulla muutettiin varastoksi.

Puhelinjärjestelmät muutettiin ja tietoteknikkaa uusittiin.  Uutena ohjelmana tuli kirjanpito-, laskutus-, vastikevalvonta- ja palkanlaskentaohjelmat Liinokselta. Samoin talonkirjat saatiin myös tietokoneelle. Myöhemmin myös huoltotöidentilaus ja kaukovalvontaohjelmat siirtyivät tietokoneelle.

Vuonna 2002 aloitettiin laatia yhtiölle laatu- ja ympäristöohjelma, joka oli hyvä apuväline ja se saatiin valmiiksi vuonna 2003.

Aluevartiointi aloitettiin, kun ilkivalta Runosmäen alueella alkoi kasvamaan. Vartiointi kohdistui pääasiassa autoparkkipaikkoihin, mutta jotkut yhtiöt ottivat vartioinnin myös talon yleisiin tiloihin.

Turku 9.1.2019

Anneli Paavolainen